keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Opiskelun verkkopalvelut

Tehtävänämme oli perehtyä joko johonkin verkkoyhteisöön tai jotakin yhteisöä varten laadittuun yhteisöpalveluun. Nämä ovat mielestäni aika lailla eri asioita, mutta koska jälkimmäinen kiinnostaa minua enemmän, valitsin sen näkökulman. Lisäksi annettu esimerkki North Carolina State Universitystä  http://www.lib.ncsu.edu/learningcommons/ edustaa yhteisöpalvelua. Oli mukava saada vinkki näin mielenkiintoisesta ja hyvästä opiskeluyhteisön verkkopalvelusta.

Palvelu esitellään virtuaaliseksi ja fyysiseksi paikaksi, joka tarjoaa resursseja , palveluja, apua opiskeluun, opettamiseen ja tutkimiseen teknologiarikkaassa ympäristössä.  Tässä siis tiivistettynä tämän yhteisöpalvelun tarkoitus. Se tukee opiskelua monin nykyaikaisin keinoin.  Opiskelijat esiintyvät omilla nimillään, mutta kurssialueet vaativat kirjautumista, joten yksityisyys on suojattu. Lähes kaikki opiskelutoiminta voi tapahtua tällaisessa verkossa, joka kattaa henkilökohtaiset portfoliot (ilmeisesti), yhteiset oppimisalustat, virtuaaliluokat, älytaulut, erilaisia yhteistyöalueita ja tiedonhakuvälineitä, opinnäytetöiden apuvälineitä, ohjelmia, tietokantoja, kuvavarastoja, joista voi ladata kuvia opiskelutehtäviin, kurssien verkkomateriaaleja,  fyysisiä kirjastoja, informaatikkojen palveluja. Tämä palvelu on määritelty niin, että se toimii sekä verkossa että verkon ulkopuolella. Se on tarvittavien opiskelun, opettamisen ja tutkimisen tukipalvelujen kokonaisuus. Parasta palvelussa on mielestäni, kuinka paljon se helpottaa työskentelyä verrattuna tilanteeseen, jossa vastaava kokoava palvelu puuttuu.


Luonnollista kirjastotyötä, mutta kuinka kaukana Suomen koulumaailmassa ollaankaan tästä. Vahinko, koska olisi hyvin helppoa koota opiskelun ja opettamisen tukipalvelut verkossa yhteen.Suurimmasta osasta kouluja puuttuu tällainen palvelu, vaikka se voisi olla jopa yhteinen kaikille pienen Suomen kouluille. Resursseja ei paljon kuluisi palveluun, joka helpottaisi ja tehostaisi kaikkien koulussa työskentelevien toimintaa. Suomi on jäämässä yhä pahemmin jälkeen kansainvälisestä kehityksestä uuden teknologian käytössä kouluissa.


Toisena esimerkkinä tuon esiin vastaavan yhteisöpalvelun Venäjältä eli Grjazovetsin koulukirjaston . Se on Grjazovetsin kaupungin yläkoulun numero 2 koulukirjasto, joka on perustaltaan hyvin samanlainen yhteisöpalvelu kuin North Carolinan yliopiston kirjaston oppimisen, opettamisen ja tutkimisen tukipalvelutkin.


Vasemman laidan valikossa ensin toivotetaan tervetulleeksi ja linkitetään koulun sivuille. Seuraavana on haku sivustosta. Sivuston menu esitellään alempana alkaen avaussivusta. Seuraavaksi tulee erilaisia ajankohtaisasioita kuten paikallinen sää ja juhlapäivien esittely. Alempana on kyselyjen tuloksia ja sivustolla olevista tietoa. Minichat toimii kirjastonhoitajan ja käyttäjien välillä. Muutenkin sivusto on erittäin vuorovaikutteinen. Alinna seurataan sivuston ikää päivissä. Vielä sivusto ei ole vuottakaan täyttänyt, mutta arkistosta huomasin, että sadatta päivää oli juhlittu pienimuotoisesti.


Oikealla laidalla esitetään ensimmäisenä tägipilvi, jonka kautta voi astua sisältöihin. Lukupäiväkirja "Me luemme" on seuraavana. Siinä esitellään skannattuja lukupäiväkirjoja, joita voi kommentoida, ja pieniä kirjavinkkauksia. Alempana esitellään oppilaiden tuotoksia, jotka voivat olla runoja, kirjoitelmia tai muuta. Abiturienteille on suunnattu seuraava osasto, jossa linkitetään suomalaisittain opojen aineistoihin, jatko-opintoinformaatioon ja abitreeneihin. Seuraavana on kirjanäyttelyitä, jotka on itse rakennettu verkkoon. Niiden lisäksi voidaan tehdä vitruaaliretkiä hyviin sivustoihin tai linkittää virtuaalimuseoihin.  Kirjanäyttelyt voivat koskea joko koulussa olevia konkreettisia kirjoja tai laajempaa aineistoa. Myös paikallishistorian lähteitä esitellään.


Sivustoon kannattaa tutustua, vaikkei venäjää osaisikaan. Se on paras koulukirjasto, jonka olen maailmalta löytänyt.